Keminmaan vanha kirkko
rakennetutkimus, rakennushistoriaselvitys, restaurointi
Keminmaa
Tilaaja: Keminmaan seurakunta
Keminmaan keskiaikainen kirkko rakennettiin vuosina 1528–1551. Kirkon alkuperäiset kattorakenteet ovat tärkeä, joskin ulospäin näkymätön osa sen rakennusperintöä. Sakastin kattorakenteet ovat vuoden 1530 tienoilta ja runkohuoneen 1550-luvun alusta. Asehuone on rakennettu vasta keskiajan jälkeen, noin vuonna 1660.
Keminmaan vanhan kirkon kattorakenteet ovat säilyneet toimintakuntoisina lähes 500 vuotta, ja kantavat kirkon vesikattoa yhä nykyään. Ne lukeutuvat Suomen vanhimpiin yhä toiminnassa oleviin puurakenteisiin, jollaisia on säilynyt vain noin 20 keskiaikaisessa kirkossa.
Keminmaan seurakunta tilasi Livadyltä kirkon rakenteiden alustavan tutkimuksen vuonna 2017. Seurakunnan toiveena oli saada tietoa niistä toimenpiteistä ja jatkotutkimuksista, joihin seuraavaksi tulisi ryhtyä. Tavoitteena oli saada tietoa kirkon säilymisen, henkilöturvallisuuden sekä käytön kannalta ongelmallisimmista vaurioista. Katselmuksessa keskityttiin ennen muuta vesikatto- ja laipiorakenteisiin.
Vuonna 2018 toteutettiin runkohuoneen kattorakenteen restaurointi, jonka yhteydessä kirkon ja sen rakenteiden tutkimusta jatkettiin. Suunnittelun ja restauroinnin tueksi laadittiin rakennushistoriaselvitys (RHS), joka tarkentui restaurointityön edetessä ja julkaistiin 2019. Restaurointityö jatkui seuraavina kesinä, jolloin muurikorjauksista vastasi Perinnemuuraus Jaakko Moilanen ja itäjulkisivun ikkuna-aukon konservointityöstä Konservointi Helle.
Livadyn restaurointityön yhteydessä tehdyt havainnot ovat laajentuneet myös tieteellisiksi artikkeleiksi. Yhteistyössä historian, taidehistorian ja dendrokronologian tutkijoiden kanssa on saatu uutta tietoa mm. kirkon puulaipion ja sen maalausten ajoituksesta sekä kirkon rakenteisiin kaiverretuista puumerkeistä.
Keminmaan vanha kirkko, alustava rakennetutkimus
Keminmaan vanha kirkko, restaurointiraportti
Historiallisen arkeologian näkökulma keskiajan ja uuden ajan alun kivikirkkoon, SKAS 2/2018
Dendrokronologisia ajoitustuloksia uuden ajan alun kohteissa, SKAS 1/2022
